Ojahan ei kaada oppi. -
A B C ei yksin riitä,
liian tyhmäks jääpi siitä.
Taito kirjoituksen, luvun
kaunistavi ihmissuvun.
Laskutaito on myös hyvä,
viisauden lähde syvä.
Joka ainut opin sana
kuultava on vakavana.
Herra Killi vartavasten
ompi opettaja lasten. -
Maks ja Morits - senhän tietää -
ei voi tätä miestä sietää.
Opettajaa kunnioittaa
ei voi se, ken suutaan soittaa.
Tämän kunnon miehen tapaan
kuului, kun sai hetken vapaan
päivän kiirehitten lomaan,
heittäytyä lepoon somaan,
siinä hyvät sauhut vetää -
se ei pahoittane ketään. -
Mutta Morits Maksin kanssa
miettii konnankoukkujansa:
Saisko Killin piipun miten,
häntä säikyttää vois siten. -
Tulee pyhäpäivä kerran.
Killi temppelissä Herran
istuu varsin hartahana
urkujensa soittajana.
Mutta hänen kotonaan
pojat tekee kujeitaan
Maks hän huoneen nurkasta
kantaa Killin piippua.
Morits myöskin tekee työtään:
Ruutipullon toi hän myötään,
sitä taitavasti käyttää,
tup-tup-tup-tup! piipun täyttää. -
Sitten kotiin aika hoppu.
Kirkonmeno on jo loppu.
Killi kirkon ovet vääntää
lukkohon ja sitten kääntää
kulkunsa jo kotiin päin
- täytetty on virka näin -
nuottikirjat mukanansa,
syvä rauha tunnossansa.
Sitten kiitollisena
sytyttää hän piippunsa -
lausuin: "Onni verraton
kodin rauha sentään on!"
Pum! Nyt sattuu hirveää!
Piipun koppa räjähtää.
Kahvipannu kuppeineen,
mustepullo kynineen,
uunit, pöydät, tuolitkin -
kaikki lentää sekaisin.
Haihduttua jonkin verran
savupilven - kiitos Herran! -
aivan elävänä vielä
makaa Killi-Ukko siellä.
Mutta niinkuin neekerillä
musta nyt on naama sillä.
Ennestään ol´ tukka harva,
nyt on poissa joka karva.
Opettajaks lasten ken nyt,
Killi kun on mustaks mennyt?
Kuka hänen virkans´ täyttää,
hän kun tuollaiselta näyttää?
Mutta - se on kauheaa nyt -
mistä ukko sauhut saa nyt?
Muunhan kaiken aika korjaa -
piippua ei saa niin sorjaa.
*
Tää on neljäs kepponen.
Kohta kuulet viidennen.
